Maria Loima: #almamater

Saimme Vallataan 375 -blogiin julkaistavaksi opiskelijabloggari Maria Loiman blogitekstin – julkaistu alunperin Loiman blogissa Maailmanpelastusprojekti:


 

Helsingin yliopisto täytti tällä viikolla 375 vuotta. Yliopistolla ollaan valmistauduttu juhlavuoteen näkyvästi ja se näkyy myös esimerkiksi katukuvassa, kun entinen Kaisaniemen metroasema nimettiin Helsingin yliopistoksi. Juhlavuoteen palaa rahaa, henkilötyötunteja ja medianäkyvyyttä. Toki aihetta juhlaan löytyy, onhan 375 vuotta kunnioitettava ikä. Tieteen tekeminen on mennyt näiden vuosisatojen aikana hurjasti eteepäin ja yliopisto on tuottanut valtavasti uutta tietoa ja tiedettä. Niin sen kuuluukin tehdä. Se on yliopiston tehtävä.

Tiede on asia, joka vie yhteiskuntaa eteenpäin. Missä olisimmekaan, jos lääketiedettä, oikeustiedettä, luonnontieteitä ja muita tieteitä ei olisi? Niinpä.

Tiede on mahdollistanut kehityksen monella tavalla. Tiedettä tarvitaan jatkossakin. Kuten myös tieteentekijöitä. Mistä muualta voisimme saada elämän kannalta relevanttia tietämystä, jos emme tutkimuksen parista? Siksi minua huolestuttaa suunta, johon Helsingin yliopisto on menossa. Ulkopuolelta tulevat johtamismallit, brändäämisen kulttuuri, työelämäpaineet ja yhteiskunnan muutos ajaa yliopistoa ratkaisuihin, jotka uhkaavat tieteentekoa.

Paljon keskustellun johtosääntöuudistuksen myötä minulle heräsi huoli demokratian vähenemisestä yliopistolla ja akateemisten ansioiden merkityksen väheksymisestä. Johtosääntöuudistuksessa ehdotettiin, että tiedekuntien dekaanin valitsisi jatkossa tiedekuntaneuvoston sijaan rehtori ja laitoksen johtajan valitsisi dekaani laitosneuvoston sijaan. Pakostakin tuli mieleen termit ”hyväveliverkosto” ja ”piiri pieni pyörii”. Virkojen täyttämisessä akateemiset meriitit eivät enää painaisi entiseen tapaan, vaan suurempi merkitys olisi johtamiskokemuksella.

Ei nyt millään pahalla johtamisuskovaisia kohtaan, mutta näin kokonaisen sivuaineen aiheesta tehtyäni uskaltaisin kyseenalaistaa vallalla olevaa johtamisajattelua. Kun esimerkiksi julkisen hallinnon parissa siirryttiin ”new public management” -malliin, eli kun toiminta mallinnettiin yritysjohtamisesta, huomattiin, että se ei automaattisesti toimikaan kaikkialla. Yritysjohtajat voivat olla hyviä johtamaan yrityksiä. Se on kuitenkin kovin erilainen toimintaympäristö yliopistoon verrattuna. Johtaminen ei ole toimintaa, jonka voi surutta siirtää muuttumattomana konseptista toiseen.

Jotta tiedeyhteisöä voi johtaa, täytyy mielestäni tietää, mitä tieteen tekeminen on. Johtamisen tutkimuksen oppiaineessa on pitkään puhuttu siitä, pitääkö johtajilla olla johtajuuden lisäksi asiantuntijuutta johdettavasta kontekstista. Mielestäni yliopistosta puhuttaessa pitää. Yritysjohtaja yliopiston laitoksen johdossa ei tietenkään automaationa tarkoita absoluuttista mokaamista. Mutta ei se tarkoita automaattista onnistumistakaan.

Helsingin yliopisto on silmiinpistävästi yrittänyt rakentaa mediaseksikästä brändiä ympärilleen. Brändäys on toki ihan kiva juttu. Mutta mitä rakas alma materimme hakee tällä nykyisellä brändintavoittelulla? Olen käynyt läpi brändäämistä erilaisissa konteksteissa. Olen huomannut, että parasta brändäämistä on toiminnan laadukkuus ja sen aikaansaamat tulokset. Minä uskon siihen, että jos Helsingin yliopisto käyttäisi rahat brändin rakentamisen sijaan tutkimukseen ja opetukseen, saisimme aikaan entistä laadukkaampaa tutkimusta. Laadukkaampi tutkimus kertoisi meidän tekevän asioita oikein.

Kun tuotamme laadukasta tutkimusta ja opetusta, olemme houkutteleva instituutio. Minä en usko siihen, että kukaan hakee Helsingin yliopistoon siksi, että sillä on kiva logo ja iskevät hashtagit. Sen sijaan rohkenen väittää, että kovatasoinen opetus, mielekkäät suoritusvaihtoehdot ja laadukas tutkimus houkuttelevat ihmisiä. Sitä kautta myös rahaa.

Muuttuva yhteiskunta on tuonut mukanaan puheet yliopiston työelämälähtöisyydestä. Fakta on, että kaikki yliopisto-opiskelijat eivät jää tutkijoiksi tieteenteon pariin. Siihen eivät riittäisi kaikkien mielenkiinto, yliopiston tutkijankopit, apurahat tai muutkaan resurssit. Mutta se on myös toisaalta hyvä asia.

Tiedettä pitää tehdä yhteiskuntaa varten, ja parhaitenhan se jalkautuu sinne niiden ihmisten kautta, jotka tiedeyhteisöstä tulevat. Työelämätaitoja tai niiden opettamista voidaan tarjota niistä kiinnostuneille. Mutta kuten totesin, kaikilla ei ole mielenkiintoa tutkijuuteen. Samalla tavalla kaikilla ei ole mielenkiintoa yrittäjyys- tai työelämäkursseihin. Siksi on hölmöä ajaa uudistuksia, jotka kehittävät toimintaa vain jompaan kumpaan suuntaan.

Lähes 30 000 ihmisen ajaminen saman muotin läpi kuulostaa uskomattomalta. Työelämälähtöisyyttä voidaan toki lisätä. Se ei saa olla pois tieteellisyydestä, eikä siitä voida tehdä suuremmin pakollista. Sen sijaan sen pitää olla vapaaehtoista niille, jotka sitä haluavat ja sitä voitaisiin lisätä suhteessa kysyntään. On hölmöä ajatella, että kaikkien yliopistolaisten pitäisi olla innovatiivisia ja dynaamisia bisnesmaailman johtamisguruja. Kuka sitä tiedettä sitten tekisi?

Helsingin yliopiston juhlavuosi herätti myös varjoliikkeen Vallataan 375. Liike kyseenalaistaa samoja teemoja, kuin mitä käsittelen tässä tekstissä. Tämä on osoitus siitä, että opiskelijatkin haluavat yliopiston mahdollistavan laadukkaan tutkimuksen ja tieteentekemisen jatkossakin. On mielestäni äärimmäisen tärkeää, että ihmiset haluavat tehdä tiedettä ja ymmärtää maailmaa. Tämä mahdollisuus täytyy taata myös tulevaisuudessa.

Talouden taantuman aikana puhutaan paljon innovaatioiden, kasvuyritysten ja rahan tuottamisesta. Ne ovat todella tärkeitä osa-alueita elvyttämisessä. Painimme myös asioiden kanssa, joiden tarkastelussa tarvitsemme tiedettä. Globalisaatio, ympäristökriisit, ikääntyvä väestörakenne ja muut haasteet tarvitsevat innovaatioiden lisäksi tieteellistä otetta. Asioita täytyy tutkia ja ymmärtää. Sitä tehdään yliopistolla.

Onnea rakas Helsingin yliopisto. Pidän sinusta kovasti. Älä muutu minulle tunnistamattomaksi.

 

Maria Loima on helsinkiläinen valtiotieteiden opiskelija, joka innostuu kirkkaista tähtitaivaista, hyvistä keskusteluista, arkipäivän haasteista ja liian kiireisistä aikatauluista. Opiskelee käytännöllistä filosofiaa Helsingin yliopistolla ja keskittyy tällä hetkellä ihmisoikeuksien filosofiaan, jossa suurin mieltä askarruttava teema on ajatus universaalista moraalikäsityksestä nykyisen ihmisoikeusajattelun taustalla.

Opintojen ohella toimii Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa, Opiskelijoiden sosialidemokraattisen yhdistyksen johtokunnassa, Helsinki Think Companyn hallituksessa sekä lukuisissa projekteissa erilaisissa rooleissa.
Bloggaa osoitteessa: http://marialoima.blogspot.fi
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s