Tiedeviestinnästä (ja sen puutteista)

Maria Lassila-Merisalo suomii Avoin tiede ja tutkimus -sivustolla tieteellisen tiedon ja tiedeviestinnän huonoa tilaa ja pohtii miksi opinnäytteiden tekijät tai ammattitutkijatkaan eivät osaa tai uskalla tuoda omaa asiantuntijuuttaan ymmärrettävästi ja tavoitettavasti esiin. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) tutkimustieto ei etene edes saman tutkimusyksikön sisällä, saati sitten yliopiston ulkopuolelle:

Suomessa myös tutkijoiden keskinäinen viestintä on hämmentävän heikolla tolalla. Yliopiston käytävän varrella istuva tutkija ei välttämättä tiedä, mitä kollega viereisessä huoneessa tekee. Yliopistot saisivat osaltaan petrata viestinnässään. Jos tutkimushankkeista löytäisikin mainintoja niiden valmistuttua, on yllättävän vaikeaa selvittää, millaista tutkimusta on tulossa.

Tutkimuksen tekeminen tehostuisi merkittävästi, jos vähintäänkin samaa tieteenalaa edustavat ihmiset tietäisivät, mitä muualla on tekeillä. Jos sama ulotettaisiin vielä tieteenalojen rajojen yli, poikkitieteellisyys nousisi helpommin paperilta käytäntöön. Sen sijaan omista ideoista pidetään mustasukkaisesti kiinni, eikä tietoja vaihdeta. Kun toimintaympäristö ruokkii kovenevaa kilpailua, tämä voi olla viisastakin. Hyvät projektihakemukset ovat haluttua kauppatavaraa, jolla eri toimijat voivat pyrkiä ajamaan etujaan.

Lue koko juttu: http://portti.avointiede.fi/yleista/suomalainen-tutkija-ei-osaa-viestia-tyostaan


Tiedeviestinnästä ja sen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta on viime aikoina ollut laajemminkin puhetta, mm. seuraavissa artikkeleissa:

Kaskas Media: Tutkimus vaikuttaa hitaasti – ala siis viestiä varhain

Jari Lyytimäki Luonnonvaralta-blogissaan: Yleistajuisen vastakohta ei ole tieteellinen vaan erikoistajuton

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta: Intoa, tahtoa ja rohkeutta tiedeviestintään (huomaa myös erinomainen linkkilista tiedeviestinnästä jutun lopussa!)

Jyväskylän yliopiston Journalism Research News -projekti on kiinnostava avaus suomalaiseen tiedeviestintään kaikessa kattavuudessaan:

”JRN is a humble project with the ambitious goal to holistically improve communication of scholarly research.

Language may prevent us from getting to the bottom of many interesting proceedings, and technical issues from listening in on data repositories. In the nature of the haphazard flow of research information, of many projects we hear nothing, and less of results and some we simply miss.

Regardless of these barriers, we seek to address at least some of the issues related to the tar-like flow of scholarly information. We hope to gather an audience, which, simply by displaying an interest, could persuade others to speak up. Initially the benefits would be reaped by journalism scholars, especially by those able to expand their research through similarly interested peers. Ideally, however, participation would help create a new culture of scholarly communication, one finally fit for the digital age.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s