Euroopan tiedeneuvoston apurahoista ja apurahamiljonääreistä

Turun ylioppilaslehti haastatteli huhtikuun lehteensä kahta Euroopan tiedeneuvoston saanutta tutkijaa siitä, miltä tuntuu saada noin kahden miljoonan euron apuraha oman tutkimuksen tekemiseen.

Vaikka apuraha kieltämättä tuntuikin hyvältä, tutkijoiden mukaan suurin osa rahasta menee viime kädessä tutkimusryhmän palkkoihin ja välineistöön. Heidän mukaansa apurahoilla on kuitenkin vaikutusta myös yliopiston päätöksenteossa ja hierarkioissa:

Apurahat vaikuttavat myös yliopistoon, sen yksiköihin ja opiskelijoihin. Erolan mukaan apurahojen avulla tulee paremmin kuulluksi yliopiston sisäisessä päätöksenteossa.

”Suuren apurahan vastaanottaminen madaltaa tutkijan kynnystä osallistua keskusteluun yliopiston ja sen yksiköiden kehittämisestä. Se auttaa argumentoimaan oman tieteenalan puolesta neuvotteluissa yliopiston strategisista vahvuusalueista.”

Euroopan tiedeneuvoston apurahat toimivat tutkijoiden mukaan eräänlaisina tieteen laadun mittareina ja mahdollistavat vertailun niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Suuret apurahat ovat myös yksi edellytys menestymiselle yliopistojen keskinäisissä vertailuissa kilpailuilla ranking-listoilla.

Erolan tutkimusryhmän ensimmäinen laajempi osatutkimus on parhaillaan arvioitavana ja kolme seuraavaa tuloillaan.  Tutkija uskoo, että varsinainen tutkimus on valmis ajallaan, neljän vuoden kuluttua. Odotukset sen suhteen ovat korkealla.

”Toivon, että tutkimus tulee lopulta näkymään yliopistomme pärjäämisenä kansainvälisissä arvioissa. Nyt meillä pitäisi ainakin olla resursseja nostaa tasoamme.”

Euroopan tiedeneuvoston apurahoja on kritisoitu tuhlailevina ja samaan aikaan eriarvoistavina – vain hyvin pieni osa apurahoista menee tiettyjen länsieurooppalaisten huippuyliopistojen ulkopuolisille tutkijoille. Kritiikkiä on saanut myös se, että rahoituksen saaneiden tutkijoiden työaika menee pääasiassa hankehallintoon varsinaisen tutkimuksen edistämisen sijasta.

On the contrary, ERC grants are increasing inequality (and thus stress) among researchers. It has already been argued that academia, which relies on a supply of outsiders who are willing to forgo decent wages in the hope of getting a well-paid and prestigious tenured job, resembles a the dynamics of a drug gang – ERC grants are making the situation worse.

Ironically, the few lucky researchers who win ERC starting grants are forced to abandon real research and become mini-funding council managers because the money is so generous. A single grant is worth up to €2m (£1.6m approx), when the average postdoc in Italy and many other EU countries has to live on €1,000 (£784 approx) per month, if they are fortunate enough to have a contract.

Lue lisää:

Apurahamiljonäärit (Tylkkäri)

European Research Funding: it’s like Robin Hood in reverse (The Guardian)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s