Miia Halme-Tuomisaari: Katsaus kevääseen

On kesäkuun viimeinen päivä – siis aika päättää tämän kevätkauden aktivismi, tehdä pienimuotoinen tilinpäätös sekä luodata katse tulevaan.

Tämä Valtaus-kampanja on kevään aikana saanut ulottuvuuksia, joita emme ennalta osanneet edes ajatella. Tämä sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä.

Aloitetaan ensin ikävistä asioista: kukapa olisi kevään alussa osannut ennakoida, miten dramaattisiin tunnelmiin vaalitulos koulutusleikkauksineen meidät veisi? Sen, että vuoden 2010 yliopistolain uudistus oli katastrofi, tiesimme tutkimusmaailman arkea eläneenä jo ennalta. Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että nyt tätä surkeaa todellisuutta ruokitaan edelleen raivolla.

Miksi tämä poliittisen kentän vihamielisyys tutkimusta, tutkijoita ja koko yliopiston yhteiskunnallista sivistysroolia kohtaan?

Vaikka me tutkijat protesteissamme kuinka puhuisimme kärjistettyä ’hyödyttomyyden’ kieltä, eikö liki jokainen tutkija pohjimmiltaan pyri samaan: tuottamaan vallitsevasta todellisuudesta monipuolista ja nyanssoitua kuvaa – ja tätä kautta ylläpitämään luovan inhimillisen toiminnan tilaa.

Viime kädessä vapautta.

Tätä taustaa vasten – ja suurista ponnisteluista huolimatta – on vaikeaa ymmärtää poliittisen kentän tahtotilaa ja motivaatioita. Faktaa on, että talousnäkökulmasta leikkauksien vaikutukset ovat pieniä. Ainakin positiiviset sellaiset. Huolimatta siitä, että leikkauksia säästöretoriikalla oikeutetaan.

Emmekö todellakaan oppineet mitään 1990-luvun lamasta ja sen aiheuttamien leikkausten kielteisistä seurauksista? Onko nuo virheet nyt pakko toistaa? Samoin kuin ne koulutusleikkaukset, joiden katastrofaalisista vaikutuksista on runsaasti näyttöä jo kansainvälisiltä kentiltä?

Onneksi nämä synkeät pohdiskelut johtavat myös positiivisiin seurauksiin – lukuisiin sellaisiin!

Kampanjamme on alusta lähtien käyttänyt keskeisenä keinonaan huumoria. Tässä vaiheessa lienee selvää, että Helsingin juhlavuosikampanjalle kieli poskessa tehdyn irvailun taustat ovat olleet totiset.

Kampanjan alussa vitsailu tuntui oikeastaan ainoalta mahdolliselta keinolta viestiä yhtään mitään. Yliopistojohdon ja keskusviestinnän mopo tuntui olevan sikäli hukassa yliopistojen ydintehtävien esiin tuomisessa.

Kritiikki ei ole kadonnut – mm. eräs ensi syksynä Yliopiston pääjuhlasalissa järjestettävä näyttävä keskusteluspektaakkeli saa kielenkantamme ja huumorisuonemme varmasti jälleen pulppuamaan. Jotenkin sitä ei totinen ihminen kykene ymmärtämään, miksi Helsingin Yliopiston juhlasalin päälavalla suomalaisia kehottavat ajattelemaan mm. ulkomaalaiset koomikot. Mutta palataan näihin tiukkapipoisiin ajatuksiin tuonnempana.

Iloitaan sen sijaan tämän Valtaus-kampanjan positiivisimmasta piirteestä: siitä, miten hienoja uusia liittolaisuuksia se on tarjoannut.

Tästä kaikesta selkeimmän esimerkin tarjoavat yhteistyössä järjestämämme HYn 375-vuotisjuhlien ’varjosynttärit’ 26.3. Noissa juhlissa keskeiset arkkitehdit olivat lisäksi tietenkin Janne Saarikivi ja Taina Riikonen.

Juhlapäivänä värjöttelimme ikimuistoisen viisituntisen hyisessä tuulessa – osoittaen, että yliopiston henki voi pakon vaatiessa siirtyä yliopistorakennusten ulkopuolelle. Kuitenkaan se ei koskaan katoa.

Valtaus-kampanjan toinen positiivinen puoli on, että sekä värjöttelymme että yleinen protestointimme on huomattu merkittävänkin laajasti – mikä on osaltaan rakentanut kiinnostavia uusien yhteistyön mahdollisuuksia.

Elämme toivossa, että näin valtaus jatkuu: luomme yhteisvoimin uudenlaista tiedeviestintää, joka kapean ja formatoidun brändäyksen sijaan pohjautuu tutkimuksen monimuotoisuudelle. Kenties näin saamme tietynlaista muutoksen kipinää myös poliittiselle kentälle. Toivossa on hyvä elää.

Tämän kampanjan viimeisin voimakkaan positiivinen seuraus on se, että se on avannut portit täysin uudenlaisille viestinnän muodoille. Näissä muodoissa yhdistyvät kummallisin ja innoittavin tavoin tiede, taide ja tutkimus – eikä oikeastaan kukaan vielä tiedä, mitä on konkreettisena lopputuloksena.

 

Niinpä tämän kampanjan organisaattorin ja pääideoijan roolissa päätän kevään aktivismin mitä lämpimimpään kutsuun: tervetuloa jatkamaan Valtausta syksyllä Koneiden Yöhön 20.8!

Pohdimme ennakkoluulottomalla tapahtumalla tätäkin Valtaus-kampanjaa motivoineita teemoja: onko nykyaika muuttanut meidät ihmiset vain osaksi koneistoa – onko meistä tullut kuin koneita? Vai haluttaisiinko meidät ennemmin sellaisiksi redusoida?

Osallistumme tällä projektilla myös Helsingin Energian kaupunkistipendikilpailuun – kyseessä on takuulla aktivistisin kaupunkitapahtuma, jota voi kilpailussa peukuttaa.

Odotamme innolla myös monirintamaisen yliopistoaktivismin jatkoa syksyllä. Kukapa olisi tätäkään osannut ennakoida: kun kevään alussaa jaoimme suomalaista protestikulttuuria parodioivia videoitamme, yleinen apatia oli sangen käsinkosketeltavaa.

Vain muutama kuukausi myöhemmin vastarinta roihuaa vailla mitään sammumisen merkkejä. Hengähdetään nyt siis hetki – ja syksyllä jatketaan!

Koko Valtaus-porukan puolesta oikein hyvää kesää toivottaen & tähänastisesta mukanaolosta kiittäen!

Miia Halme-Tuomisaari / Allegra Lab Helsingin pj

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s