Miia Halme-Tuomisaari: Muna vai kana? (Pakko)karnevaalin kääntöpuoli

Helsingin yliopisto ilmoitti tänään vähentävänsä henkilöstöään 1200 hengellä vuoteen 2020 mennessä. Konkreettisesti tämä tarkoittaa 15% koko yliopiston henkilöstöstä. Samaan aikaan yliopisto ilmoittaa tavoitteekseen päästä maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon. Uutinen on typerryttävä.

Alun tyrmistyksen jälkeen seuraava nousee mieleen: miksi Kolan kommentteja ja näitä toimenpiteitä lukiessa syntyy vaikutelma, ettei tässä lopulta toimita minkään yhtäkkisen pakon sanelemana? Miksi jotenkin tuntuu siltä, että tämän kaiken taustalla on paljon pidempi käsikirjoitus.

Tämä skripti pohjaa tietynlaiseen visioon ’tarpeettomasta’ tiedosta ja tutkimuksesta – eikä tässä visiossa tutkimuksen itseisarvollisuudella tai yliopiston perustuslaillisella sivistystehtävällä ole mitään roolia tai arvoa. Ymmärrän, että on hieman epätoivoista tarttua salaliittoteorioihin. Ehkä nykytilan karmeus suo sen kuitenkin anteeksi.

Koska maamme on niin pieni, on se vaan melkoinen sattumus, että poliittiset päättäjämme ja yliopistojen ’päällikkötaso’ puhuvat näin identtistä kieltä. Muna vai kana – kenties tässä kohtaa molemmat sulassa sovussa. Mistään suorasta korruptiosta puhuminen olisi tietenkin banaalia, vallan moninaisuuden räikeää yksinkertaistamista. Jotain paljon hienovireisempää tässä kaikessa on.

Ymmärrän toki päättäjiä, ja bisnesihmisiä, ja kaikkia muita valtaapitäviä: onhan inhaa, että minä ja kaltaisemme yritämme raaputtaa tätä huolella brändätyn (pakko)karnevaalin pintaa ja etsiä tästä syvempiä johdonmukaisuuksia. Kyllä minäkin yrittäisin halvaannuttaa kaltaisteni suut ja toimintakyvyn, jos olisin yhtälön toisessa päässä. Yrittäisin suitsia kaikki vaan tuottamaan ’hyötyä’ lisäävää tutkimusta tehokkaampaan ’tietojohtamiseen’, kuten Suomen Akatemian viime keväisessä strategiarahan tiedotustilaisuudessa estotta tehtiin. Tai kenties en sittenkään. Niin syvästi uskon minun ja muiden tutkijoiden yhteiskunnallisen funktion tärkeyteen!

Joten julistan täten: aion jatkaa hyödyttämän tutkimuksen tiellä, vaikka toimeentuloni olisi ojankaivuusta kiinni!

Kenties on ’onni’, etten ole yliopiston palkkalistoilla niin en seuraavina vuosina joudu pelkäämään positioini joutumista leikkuriin. Voimia kaikille kollegoilleni, jotka tämän kaiken keskellä jaksatte välittää oman tutkimuksenne lisäksi opiskelijoista ja opettamisesta. Hehän tästä viime kädessä eniten kärsivät. Ja sitä kautta – Suomen vajotessa yhä syvemmälle henkisen ankeuden suohon – me kaikki yhdessä.

’Taivas varjele, mitä sieltä tulee!’ – A. Mertaranta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s